Välinen raja


minulla on nukkaantuneet sukkahousut ja
itku silmässä jo aamusta

kiduttamisen ⎢yrittämisen ⎢välinen raja?

minut rauhoitetaan, kahvintuoksu tarjoillaan ja
valon asema nähdään

että tulee sekin tehtyä
               !

ansaitsee huutomerkin

kirjoitan painavat asiat pois

Muhjua


Aamumurot epämääräistä muhjua, on
yhä vaikeampaa syntyä pirteänä pimeydessä pimeydessä.
Höyryävä iho tunnistaa kylmän, talvi
mitä silläkin tekee.

Lähden kirjastoon, taivas lepää levollisena,
yliopiston pysäkiltä humanistitytöt kapuavat kyytiin.
Voi he olla muitakin
kun valun vain patetiaan.
Viimeiselle sivulle en kirjoita ketään.

Kermankeltainen Lempi-vene istuu satamassa,
jäätyy kiinni joutseneksi.

Ikävää pois


raskas sumu leijuu kaupungin yllä,
tehtaiden piiput eivät erotu taivasta vasten

linnut nököttävät puussa,
ne ovat väsyneet,
ne eivät jaksa,

lähtevien laiturilla kuljettaja pitää monologiaan:
"hyvää iltapäivää kiitos hyvää iltapäivää kiitos hyvää iltapäivää kiitos"

me emme ole tottuneet sellaiseen,
me emme osaa sanoa mitään,
muutumme mykiksi,
juoksemme kiireesti bussin takaosaan

liikennevaloissa ehdin opetella
lastauslavan käytön
kuorma-auton kyljessä olevasta tarrasta,
ja kun tulen kotiin,

en näe mitään,
ja samalla
tiedän:
siirrän ikävää
itsestäni pois

--

vuosia myöhemmin bussinkuljettaja sanoo enää "hei",
vielä katsoo silmiin