--
olen kiinnostunut
huoneista, joista ihmiset ovat juuri poistuneet,
terälehdistä, joita varisee lattialle,
jäljistä, joita fasaanien varpaat jättävät isoäitien pihoihin,
huoneista, joista ihmiset ovat juuri poistuneet,
terälehdistä, joita varisee lattialle,
jäljistä, joita fasaanien varpaat jättävät isoäitien pihoihin,
--
toivoin elämän olevan enemmän laulua ja tanssia, sitten ymmärsin eniten pitäväni
keskusteluista peiton alla,
hitaista aamiaisista yksin,
kaakaon laittamisesta kahdelle,
liian kuumista ja liian pitkistä suihkuista,
tuuleen tuijottamisesta,
siitä, kun
iltaisin saa nukahtaa
--
olen lehtokorte ja
hitaasti aukeneva arkiaamun taivas,
olen korkeakoipinen kuovi ja
sademetsän sammalmatto.
minulla on maavarsi,
toisinaan täytyy kasvattaa lisäjuuret
olen kukkaistyttö,
muistojen keräilijä,
taivaantarkkailija,
joskus olen vain
väsynyt väsynyt väsynyt
muistojen keräilijä,
taivaantarkkailija,
joskus olen vain
väsynyt väsynyt väsynyt
--
olen unohtuja,
eniten unohdun
ikkunoiden eteen
katselemaan
ohikäveleviä koiria
eniten unohdun
ikkunoiden eteen
katselemaan
ohikäveleviä koiria
--
olen kotihiiri, koti-ikävöijä,
käyn paikoissa, jotta pääsen takaisin kotiin
käyn paikoissa, jotta pääsen takaisin kotiin
--
täällä ilma koskettaa syksyä,
täällä rauha on totta,yhtä aikaa me havahdumme päiväunilta,
iho ihoa vasten
--
ajatus talvesta palelluttaa minut,
pimentää minut,
pitääkö sen aina olla niin
kukista en tahtoisi luopua
pimentää minut,
pitääkö sen aina olla niin
kukista en tahtoisi luopua
--
olisipa talvi jo ohi
on niin vaikea keksiä kaikki värit itse
--
tänään
kevät on täällä, sen
huomaa muuttuneesta valosta
vaikka ei avaa verhoja, ja
vaikka ei avaa verhoja, ja
kun aamulla astuu ovesta,
sumun tuoksu tulee vastaan
tuleeko nyt
minuunkin sävyt?
sumun tuoksu tulee vastaan
tuleeko nyt
minuunkin sävyt?
--
olen karistanut haaveet
puutalosta, monesta huoneesta, yläkerrasta,
kukkatapetista, puuhellasta,
pihan puista, polusta kaivolle,
olen karistanut ajatuksen
peuran näkemisestä ikkunasta
puutalosta, monesta huoneesta, yläkerrasta,
kukkatapetista, puuhellasta,
pihan puista, polusta kaivolle,
olen karistanut ajatuksen
peuran näkemisestä ikkunasta
--
hämärän hiipiessä kuljetaan kaupungin läpi, pilvet ovat epätodellisia, olen osa tätä maisemaa
--
ymmärrän kuuluvani
asfalttiin,
betoniin,
punatiileen,
elementtiin,
kerroksiin,
kaupunkiliikenteen bussiin,
tavaratalon herkkuosastolle,
puistoon,
pyörätielle,
kävelykadulle
anonyymiksi kulkijaksi anonyymien joukkoon
--
"todennäköisyys, että olet suloinen, lähestyy ykköstä, rajattomasti", sanoi hän joskus ihan alkuaikoina
--
hänen kyljessään minulla lämmin,
kadulla kulkee pitkänaamainen koira vaaleanpunaisessa takissa,
selostan näkemääni ja näyttelen kohtauksen,
naamani venyy koiran naamaksi,
hän nauraa ja hymyilee monta minuuttia
joka ilta hän nauraa ja on lämmin, kun minä näyttelen kaikki päivällä vastaantulleet koirat
kadulla kulkee pitkänaamainen koira vaaleanpunaisessa takissa,
selostan näkemääni ja näyttelen kohtauksen,
naamani venyy koiran naamaksi,
hän nauraa ja hymyilee monta minuuttia
joka ilta hän nauraa ja on lämmin, kun minä näyttelen kaikki päivällä vastaantulleet koirat
--
varpusten pensaikossa käy hitonmoinen säksätys,
hymyilyttää sekin,
aika paljon olen hymyä nykyään
hymyilyttää sekin,
aika paljon olen hymyä nykyään
--
ja mitä olen oppinut:
myös armollisuus tarttuu,
ja samalla tavalla, kuin ihminen pakon edessä oppii olemaan näkymätön,
hän toisessa ympäristössä hiljalleen muuttuu takaisin näkyväksi
myös armollisuus tarttuu,
ja samalla tavalla, kuin ihminen pakon edessä oppii olemaan näkymätön,
hän toisessa ympäristössä hiljalleen muuttuu takaisin näkyväksi
--
ja opin, että on olemassa huikaisevaa kirkasta, ja
tasaista valoa
--
enkä enää muista,
että on olemassa aikoja,
jolloin metsänpeitto tuntuu turvalliselta,
siihen haluaa joutua, kääriytyä kokonaan,
kääriytyä tiukasti
että on olemassa aikoja,
jolloin metsänpeitto tuntuu turvalliselta,
siihen haluaa joutua, kääriytyä kokonaan,
kääriytyä tiukasti
--
vaan
toisinaan on vaikeaa olla kertomatta
mitä minun valoni vieressä asuu
toisinaan on vaikeaa olla kertomatta
mitä minun valoni vieressä asuu
--
en kirjoita runoja,
asiat vain tapahtuvat jossakin rytmissä,
eivätkä ajatukset ole
yhtenäistä virtaa
asiat vain tapahtuvat jossakin rytmissä,
eivätkä ajatukset ole
yhtenäistä virtaa
--
lähimpänä vapautta olen
silmä etsimessä, sormi laukaisimella,
niin,
siksi kai valokuvaan,
se on vain tapa olla olemassa
silmä etsimessä, sormi laukaisimella,
niin,
siksi kai valokuvaan,
se on vain tapa olla olemassa
--
kuvat, sanat, sanajärjestykset
ovat
valitsemisen työkalu,
valikoivan muistin työkalu
--
niin, en minä visuaalisesti ole objektiivisesta todellisuudesta kovin kiinnostunut
--
on pakko
olla olemassa
jotta
voi kuvitella itsensä
haurasta logiikkaa
--
ovat
valitsemisen työkalu,
valikoivan muistin työkalu
--
niin, en minä visuaalisesti ole objektiivisesta todellisuudesta kovin kiinnostunut
--
on pakko
olla olemassa
jotta
voi kuvitella itsensä
haurasta logiikkaa
--
